Potilaan oikeus hoitoon
Oikeus Suomen julkisen terveydenhuollon palveluihin perustuu ensisijaisesti maassa asumiseen. Ulkomailta tulevalla henkilöllä voi olla oikeus hoitoon EU-lainsäädännön tai kansainvälisen sopimuksen perusteella, vaikka hän ei asu vakinaisesti Suomessa. Kaikilla ihmisillä on kansalaisuudesta tai kotimaasta riippumatta oikeus kiireelliseen hoitoon julkisessa terveydenhuollossa.
Jokaisella on oikeus kiireelliseen hoitoon
Jokaisella on oikeus saada Suomessa kiireellistä hoitoa riippumatta kansalaisuudesta, kotimaasta tai Suomessa oleskelun perusteesta. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan esimerkiksi äkillisen sairastumisen, tapaturman tai onnettomuuden vuoksi annettavaa hoitoa.
Ulkomailta tuleva henkilö vastaa yleensä itse kiireellisen hoidon kustannuksista, jos hän tulee EU:n ulkopuolisesta maasta eikä hänellä ole Suomessa kotikuntaa. Myös vakuutusyhtiö voi korvata kustannuksia.
Suomessa vakituisesti asuvan oikeus hoitoon
Suomessa vakituisesti asuvalla on aina oikeus kaikkiin julkisen terveydenhuollon palveluihin hyvinvointialueen asiakasmaksulla. Vakituisella asumisella tarkoitetaan, että henkilöllä on kotikunta Suomessa.
Digi- ja väestötietovirasto kirjaa kotikuntaa koskevan tiedon väestötietojärjestelmään. Julkisen terveydenhuollon toimintayksiköt, kuten terveyskeskukset, tarkistavat väestötietojärjestelmästä potilaan kotikuntatiedot. Kotikuntatieto tarkistetaan, jotta hoidonantaja osaa laskuttaa kustannukset oikealta hyvinvointialueelta.
Henkilö, jolla on Suomessa kotikunta, maksaa julkisen terveydenhuollon palveluista asiakasmaksun. Asiakasmaksujen enimmäismäärät ovat lakisääteisiä. Hyvinvointialueet voivat periä myös enimmäismäärää pienempiä maksuja tai antaa palvelun maksutta.
Toisesta EU- tai Eta-maasta tai Sveitsistä tulevan oikeus hoitoon
Suomessa tilapäisesti oleskelevalla henkilöllä on oikeus lääketieteellisesti välttämättömään hoitoon, jos toinen EU- tai Eta-maa tai Sveitsi vastaa hänen sairaanhoitonsa kustannuksista. Lääketieteellisesti välttämätön hoito on sellaista hoitoa, joka henkilön on vähintään saatava, jotta hän voi turvallisesti jatkaa oleskeluaan Suomessa alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti. Terveydenhuollon ammattihenkilö, yleensä lääkäri, päättää millaista hoitoa henkilölle on annettava. Hoidontarpeen arvioinnissa otetaan huomioon henkilön Suomessa oleskelun kesto.
Toisesta EU- tai Eta-maasta tai Sveitsistä tuleva saa lääketieteellisesti välttämättömän hoidon samalla tavalla ja samalla asiakasmaksulla kuin Suomessa asuva, kun hän esittää eurooppalaisen sairaanhoitokortin julkisessa terveydenhuollossa.
EU-lainsäädäntö turvaa oikeuden saada hoitoa julkisessa terveydenhuollossa myös sellaiselle henkilölle, joka työskentelee Suomessa, mutta asuu ulkomailla.
Sosiaaliturvasopimukset antavat tietyille henkilöryhmille oikeuden saada hoitoa julkisessa terveydenhuollossa
Suomi on solminut kahden välisiä sosiaaliturvasopimuksia useiden eri maiden kanssa. Jokaisessa sopimuksessa on erikseen määritelty, mitä sosiaaliturvan aloja ja mitä henkilöryhmiä sopimus koskee. Yleensä sosiaaliturvasopimukset koskevat eläkkeitä. Australian, Kanadan Quebecin ja Israelin kanssa solmituissa sopimuksissa on myös sairaanhoitoa koskevia määräyksiä. Kussakin sopimuksessa on erikseen määritelty, millä henkilöryhmillä on oikeus hoitoon julkisessa terveydenhuollossa ja koskeeko hoito-oikeus vain välitöntä hoitoa vai kaikkia julkisen terveydenhuollon palveluja.